Jessica Pleur - Printler

"Pidän taiteesta, joka on outoa, vähän ruma ja epätäydellistä, joten luulen, että se on yksi asia, joka inspiroi mua."

Tukholmassa asuva monialainen taiteilija Jessica Pleur työskentelee pääasiassa tusseilla paperilla ja kuvailee omaa tyyliään naiiviksi ja huonon taiteen inspiroimaksi. Useimmat hänen teoksistaan sisältävät tekstiä, usein asioita, joita hän itse tuntee tarvetta kuulla. Itsensä anteeksiantavaa, suoraa, iskevää tavaraa, jota me kaikki ehdottomasti TARVITAAN kuulla. Tai sanoa.

Kerro meille itsestäsi, kuka sä oot?

Mä oon monialainen taiteilija Tukholmassa, pääasiassa työskentelen tusseilla paperilla naiivissa ja jotenkin huonon taiteen inspiroimassa tyylissä. En käynyt taidekoulua (opiskelin copywritingia ja kirjallisuutta), joten mulla on ehdottomasti paljon huijarisyndroomaa, mutta yritän vain sivuuttaa sen! Usein käytän töissäni tekstiä, sekä asioita, jotka keksin itse että erilaisia moderneja sananlaskuja, jotka puhuttelee mua. Äskettäin minulla julkaistiin kirja, jossa on joitain piirroksiani. Kirjoitan myös fiktiota/runoutta, teen tekoäly-taidetta, keramiikkaa jne.

Mikä on taiteellinen vaikutuksesi?

Tendenssi ympäröidä itseni jatkuvalla taiteellisella inspiraatiolla Pinterestin, Instagramin, fanzinejen, taidekirjojen, fiktion, runouden, musiikin jne. kautta, mikä tarkoittaa, että mulla on niin monia erilaisia taiteellisia vaikutteita ja on mahdotonta valita vain muutama! Yleisesti ottaen pidän tekstielementistä taiteessa. Ja pidän siitä, kun taide saa olla sotkuista ja outoa. Ja värikästä. Myös luovat sankarini on mulle todella tärkeitä ja on aina olleet. Ajattelen, että he inspiroi mua tekemällä aina oman juttunsa. Kuten David Bowie, Iggy Pop, Patti Smith, Kurt Cobain ja Johnny Depp esimerkiksi, mutta myös joukko ruotsalaisia taiteilijoita ja kirjailijoita. Pidän lainauksesta "Kirjoitat kädelläsi, mutta se on Rimbaudin käsivarsi" vertauskuvana sille, miten vaikutettuja me kaikki ollaan historian taiteilijoista ja kirjailijoista ja että siinä ei ole häpeää.

Mikä inspiroi sua aloittamaan työskentelyn taiteen parissa?

Mä oon aina ollut luova ja halunnut kirjoittaa fiktiota hyvin nuoresta lähtien. Sain julkaistua romaanin Ruotsissa vuosia sitten, ja sitten jostain syystä menetin pitkäksi aikaa keskittymiseni kirjoittamiseen. Kuitenkin olen hiljattain alkanut hitaasti löytää tieni takaisin siihen, mikä tuntuu jännittävältä. Mitä tulee piirroksiin, aloitin tekemällä niitä keittiössäni eräänä päivänä noin kymmenen vuotta sitten enkä sitten vain lopettanut sen jälkeen. Sitten yksi asia johti toiseen. Aloin julkaista joitain töitäni Facebook-sivulla, ihmiset pitivät niistä, jatkoin ja se levisi vähitellen enemmän ihmisten tietoisuuteen. Mä oon niin kiitollinen siitä ja tunnen olevani niin nöyrä, että saan työskennellä tämän parissa, vaikka en käynyt taidekoulua enkä oppinut piirtämään "oikein". Kyse on vain jatkuvasta eteenpäin menemisestä, luulen.

"Mulle luominen on paljon enemmänkin aikaa antamista itselleni tehdä sitä, kuin odottaa inspiraatiota."

Mistä ilmaisusi saa inspiraatiota?

Pidän taiteesta, joka on outoa, vähän ruma ja epätäydellistä, joten luulen, että se on yksi asia, joka inspiroi mua. Olen ollut vetänyt puoleeni maksimalismia ja monien värien käyttöä, mutta viime aikoina olen ollut eri polulla, joten nähdään, mihin se johtaa. Pidän ideasta, ettei koskaan tarvitse valita yhtä tyyliä ja pysyä siinä, vaan pikemminkin olla avoin uudistamaan ilmaisuaan ja sallimaan itselleen muutoksen. Kun kyse on taiteeni tekstiosasta, monet niistä on asioita, joita itse tarvitsen kuulla. Kuten: En ehkä ollutkaan niin ärsyttävä kuin luulin tässä tai tuossa sosiaalisessa tilanteessa. Tai ehkä olinkin, mutta se ei silti merkitse niin paljon, koska teemme kaikki vain parhaamme. Tai: On ok, että kotisi on vähän sotkuinen, koska kuka välittää, oikeasti?

Miltä päiväsi näyttää?

Se voi näyttää hyvin erilaiselta päivästä toiseen, ja tällä hetkellä työstän uusia rutiineja tarkoituksena priorisoida itse kirjoittamista ja taiteen tekemistä, sen sijaan että juuttuisin vain hallinnollisten tehtävien kierteeseen. Suunnitelmani on aloittaa päivä kävelyllä tai treenillä aamiaisen jälkeen. Sitten menen studiooni ja kirjoitan, piirrän, teen keramiikkaa tai jotain muuta aina lounaaseen saakka, selkeän rakenteen kanssa sessioiden välillä, jotta aivot pysyvät keskittyneinä. Sitten lounaan jälkeen teen tilaa joillekin välttämättömille hallinnollisille tehtäville, tekstin muokkaukselle, sisällön luomiselle, asiakkaiden kanssa kommunikoinnille jne. Mutta pidän siitä, että niille asioille on aina tilaa parantua, ja rakastan kuulla, miten muut luovat toimivat sen suhteen.

Voitko kertoa jonkin tietyn tarinan joidenkin motiiviesi takaa?

No, jostain syystä aloin piirtää valtavasti kukkia alkuvuodesta 2022. En ajatellut sen enempää sitä. Myöhemmin samana vuonna exäni ja mä oltiin matkalla Kööpenhaminaan lomalle. Olin tylsistynyt junassa ja aloin kokeilla niitä kukkamotiiveja ja taidejulisteiden inspiroimia suunnitelmia puhelimellani. Laitoin ne Instagramiin samana päivänä, ja ihmiset näyttivät vain todella pitävän niistä. Joten siitä alkoi painosarjani Fleur de la Pleur!

Haluatko lisätä jotain? Riehakkaasti ja kerro meille mitä tahansa!

Joku aina vihaa työtäsi, jos olet tekemässä jotain alkuperäistä. Joku aina provosoituu siitä, että otat tilaa. Älä välitä heistä tai sisäisestä kriitikostasi, mene vaan eteenpäin. Elämä on lyhyt, kuolema on varma jne. Ainakin se on mitä yritän ajatella, kun jään jumiin epäilyksen valtaan.